Tänään oli aika normaali päivä, ja koska ollaan vapaalla, se tarkoittaa hidasta aamua ja kuumaa kahvia parvekkeella pitkien yöunien jälkeen pirteänä. No ei todellakaan, herään klo 8:20 siihen, että lapsi pomppii mun päällä ja huutaa ruokaa. Nousen ylös (käytännössä pudotan itseni sängystä), ja raahaudun olkkariin, jossa saan heti todeta että pyörremyrsky on riehunut meidän kodissa mun nukkuessa. Lapsi esittelee ylpeänä hammastahnaa, jonka on pursottanut pitkin lattiaa. Sen jälkeen katson keittiön pöytää, joka lainehtii mehutiivisteessä lapsen epäonnistuneen mehun kaadon johdosta. Yritän laskea tuhanteen ja puuskutan, ja kyllä, tästä seurasi tappelu. Minä mäkätän lapselleni ja lapsi mäkättää mulle, koska kaikki nämä sotkut on Frozenista tutun Annan syytä kuulemma, eikä lapseni täten kuulemma ansaitse moitteita. Siivoan sotkut ja laitan mehun sekä jäljelle jääneet hammastahnat ylös hyllyyn, viritän kahvinkeittimen ja painelen ulos tupakalle. Samalla näpytän vittuuntuneena tilitysviestin loistavasta päivän aloituksesta ystävälleni. Tsemppaus viesti "kyllä se siitä paranee" tulee lähes samantien puhelimeeni, ja sen voimilla päätin tulla takas sisälle ja aloittaa päivän ns. uudelleen.
Sain juoda kahvini lähes rauhassa, jouduin ainoastaan kaksi kertaa vaihtamaan sohvalla paikkaani koska olin kuulemma tiellä. Tänään meille tuli lastenhoitaja auttamaan lapsen kanssa, jotta sain omaa rauhaa, joten se mielessä vaihtelin sohvalla paikkaani ja lopulta join aamukahvini seisten keittiössä. Ennen hoitajan tuloa aloitettiin seuraava sota lelujen siivoamisesta ja juuston palojen viemisestä roskikseen, jotka oli leivän päältä murustettu olkkarin karvamatolle.
Lapsivapaa iltapäivällä oli aivan mahtava, ja kun palasin kotiin kaupan kautta, oli lapsi ruokittu ja ulkoilutettu ja iltapesuja vaille nukkumisvalmis. Olispa kaikki päivät näin helppoja, mutta haaveeksi taitaa jäädä. Huomenna on karkkipäivä, ja mulla viinipäivä. Jos huominen sokerihumala onnistuu aiheuttaa kaaosta, niin voin lohduttautua sillä, että illalla saan lasin viiniä kun muksu nukkuu. Lapset on parhaimillaan kun ne nukkuu, ettäs tiedätte!
Mutta vaikka aamulla olin vihainen lapselleni, niin kaikki se ärsytys unohtui sänkyyn peitellessä, kun lapsi antoi pusun poskelle ja sanoi "kiitos äiti kun olet siinä" :')
<3 Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti